maanantai 27. helmikuuta 2017

Omaa kotia etsimässä

Yksi tärkeimmistä tavoitteista tälle vuodelle oli vihdoin löytää se ikioma koti, jota olimme etsineet jo viime syksystä lähtien. Itseasiassa etsimme omistusasuntoa jo muutama vuosi sitten ja silloin  taisimme etsiä sitä, mitä meidän olisi kuulunut haluta: rivitaloasuntoa jollakin rauhallisella lapsiperhealueella. Kun elämä ei kuitenkaan mennyt kuten suunnittelimme, laitoimme lopulta projektin jäihin ja muutimme vuokralle ihanaan Finlaysonin kotiimme. Tällä hetkellä ajattelen, että hyvä niin: nyt vuosia myöhemmin uskalsimme vihdoin haluta jotain muuta kuin lähiöelämää, ja asua lapsiperheenä keskustassa.

vauvannurkka6

Ennen asunnon etsintää ja kokoajan sen aikana pyrimme pitämään mielessä tietyt kriteerit. Kauniita ja valmiiksi remontoituja asuntoja oli runsaasti ja se meinasi useamman kerran sokeuttaa meidät siltä, mitä oikeasti halusimme. Tärkeimpänä kriteerinä oli, että asunnossa pitää olla luonnetta. Emme halunneet sitä perinteisintä rivitaloasuntoa tai kerrostalokolmiota, vaan asunnossa piti olla valoa ja huonekorkeutta, jotain mielenkiintoista ja erilaista. Toisin sanoen sellainen pohja, johon olisi hyvä rakentaa persoonallinen ja meidän näköisemme koti. Tässä kohtaa päätimme ottaa huomioon myös remonttia vaativat kohteet, sillä aivan viime vuosina remontoidut asunnot eivät välttämättä vastaisi aivan suoraan makuamme eikä toisaalta vasta remontoituja (ja siten kalliimpia) asuntoja viitsisi (tai olisi varaa) heti repiä auki. Mitään räjäytyskunnossa olevaa kohdetta emme kuitenkaan halunneet vaan mieluiten sellaisen, jossa kylpyhuone ja pohjaratkaisu olisi hyvä, mutta jossa voisimme fiksata keittiön meidän tarpeitamme vastaavaksi. Muuten toivoimme selviävämme pelkällä pintaremontilla.

Toisena tärkeänä kriteerinä oli tietenkin se sijainti. Asunnon tulisi sijaita keskustassa tai sen välittömässä läheisyydessä, jotta miehen työpaikalle, yliopistolle ja kaikkiin palveluihin olisi kävelymatka. Kummallakaan meistä ei ole ajokorttia ja keksimme ajallemme parempaakin käyttöä, kuin istua yli tunti bussissa joka päivä. Jos asunto sijaitsee korkeammalla kuin kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa, hissi on välttämätön. Hissiin tulee mahtua rattaat. Kylpyhuoneeseen tulisi pesukoneen lisäksi mahtua lapsen kylpyamme sekä aikuinen siihen viereen valvomaan. Parveke ja oma sauna ovat ehdottomasti plussaa. Kooltaan asunnon toivoimme olevan kolmio tai nelikko, tarkemmilla neliömäärillä ei olisi väliä, jos pohjaratkaisu on toimiva. Taloyhtiössä tulisi suurimmat remontit olla tehtynä ja yhtiövastike siedettävä.

olkkari222

Voin kertoa, että osaksi näiden kriteerien pohjalta ei kovinkaan monessa näytössä päästy käymään. Suurin syy tähän oli kuitenkin budjetti. Keskustan asunnot ovat hyvin haluttuja ja jos jokin asunto sattuikin osumaan meidän hintaluokkaamme, sen halusi kymmenen muutakin samanlaista perhettä sekä sijoittajaa. Välillä hairahduimme upeiden remonttien ja sisustusratkaisujen perässä lähiöihin, mutta sitten taas muistutimme toisiamme: tuo elämä ei ole meitä varten, ei ainakaan juuri nyt. Paria kivaa asuntoa kävimme katsomassa Kalevassa ja harkitsimme tarjousta, mutta lopulta niissäkin miinuksia oli enemmän kuin plussia.

Kunnes kaksi viikkoa sitten sovimme näytön asuntoon, josta oli ilmoituksessa vain muutama epäselvä kuva. Asunto olisi tyydyttävässä kunnossa, mutta taloyhtiöstä oli pidetty erinomaista huolta. Kuvauksen perusteella asunto olisi valoisa ja huoneet avaria ja korkeita. Olimme varovaisen innostuneita. Kun astuimme sisään tuohon asuntoon, tiesin heti, että tässä se on. En nähnyt kuluneita pintoja ja väärän tyylistä keittiötä vaan valtavan potentiaalin. Mieheni oli onneksi aivan samaa mieltä (ja samalla tavalla hiljaa mielessään pelännyt ettei puoliso pidä asunnosta). Jätimme parin päivän sisällä alle myyntihinnan jäävän tarjouksen, kokeilimme kepillä jäätä. Suureksi ihmeeksemme tarjouksemme hyväksyttiin sellaisenaan! Asuntoa kohtaan oli osoitettu valtavasti kiinnostusta ja pari tarjousta oli tehty täyteen myyntihintaankin, mutta meidän etumme oli se, että pystyisimme muuttamaan heti. Olimme myös ensimmäisten joukossa katsomassa asuntoa ja ehdimme jättää tarjouksen ennen kuin suuri joukko muita kiinnostuneita oli edes ehtinyt tulla katsomaan asuntoa. Myyjä ei onneksemme aikaillut vaan halusi päästä asunnosta heti eroon. Viime viikolla kirjoitimme kauppakirjat ja tässä sitä ollaan.

Kotimme on siis n. 67 neliöinen kolmio 1950-luvulla rakennetussa kerrostalossa. Huonekorkeutta riittää ja jalkojen alla lämmittää vanha lautalattia. Ikkunat osoittavat kolmeen ilmansuuntaan, eli valoa riittää. Toisaalta taas parveketta ja saunaa ei ole ja kylpyhuone on postimerkin kokoinen. Remonttia tarvitsee tehdä, juurikin sen keittiön ja pintaremontin verran. Sijainti on hyvä, aivan Kalevan ja Tammelan rajalla. Yliopistolle kävelee vartissa, samoin miehen työpaikalle. Talosta löytyy hissi, johon nippanappa mahtuu yksi aikuinen vaunujen kanssa. Suurin osa kriteereistämme siis täyttyi, varsinkin se kaikkein tärkein: asunnossa on luonnetta.

  pohjapiirros 
Kaksi ensimmäistä kuvaa nykyisestä vuokra-asunnostamme, viimeisin kuva tulevasta kodistamme.

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Uusi alku

tuija_pieni

Tervetuloa lukemaan uudistunutta blogiani! Tai blogihan on vanha, mutta nyt aloitetaan puhtaalta pöydältä. Mikäli tänne eksyy mahdollisia uusia lukijoita, tässä lyhyesti minusta ja blogini sisällöstä:

Kuka?

Olen kolmekymppinen opiskeleva kotiäiti Tampereelta. Opiskelen tällä hetkellä toista tutkintoani, pääaineenani sosiaalipsykologia. Perheeseeni kuuluu mieheni ja kaksivuotias poikamme. Päiväni kuluvat siis perheen parissa, opiskellessa, urheillessa, tv-sarjoja ja elokuvia tuijotellessa sekä netissä luuhatessa. Olen esteetikko ja rakastan kauniita asioita ja esineitä, mikä on näkynyt vahvasti elossani ja olemisessani aina. Työssä ja opinnoissa olen suuntautunut sosiaalisille aloille, vaikka olen luonteeltani introvertti ja koen monet sosiaaliset tilanteet vaivaannuttavina. Huumorini on mustaa ja musiikilliset mieltymykseni rokimman puoleisia.

Mitä?

Blogini toimii alustana ajatuksille ja ideoille, joita mieleeni putkahtelee. Tällä hetkellä päällimmäisenä mielessäni on juuri ostamamme koti, joten remontointiin ja sisustamiseen liittyviä tekstejä on taatusti luvassa lähiaikoina. Tämän lisäksi kirjoittelen lapsiperhearjesta, opiskelusta sekä työelämään siirtymisestä. Saatan myös sivuta sellaisia aiheita kuten liikunta, kulttuuri ja matkailu, joskin jälkimmäisin aihe on vahvemmin edustettuna minun ja mieheni yhteisessä Dream On! -blogissa. Blogin päivittymistahti on leppoisa ja arjen kiireisiin sovitettu: joskus päivittelen tiiviimmin, joskus harvemmin. En aio ottaa asiasta stressiä.

Kaikki blogini aikaisemmat postaukset on piilotettu, mutta aion välillä julkaista myös vanhoja tekstejäni uudestaan silloin kun se tilanteeseen sattuu sopimaan. Jos siis mieleesi on jäänyt jokin tietty aihe, josta haluaisit lukea uudelleen, vinkkaa siitä minulle! Postaustoiveita saa toki esittää muutenkin.

Tästä se lähtee, tuu mukaan!